Tää päivä on kulkenut aika pitkälle samaa rataa kuin eilinen, ahmimista, mutta tänään aloitin heti aamusta. Aamupalaksi 3 leipää ja suklaata, välipalaksi 2 leipää ja suklaata, ruokaa, leipää, suklaata, leipää, suklaata, leipää, suklaata jne.. Huoh. Hirvee morkkis nyt. Halusisin niin oksentaa! Tyhjentää ja puhdistaa itteni. Kaikki ällöttää. Tekis mieli itkeä. Aamulla ei tuntunut ollenkaan masentuneelta ja luulin jo, että vihdoin alkais vähän parempi kausi, mutta iltapäivästä se ahdistuskin sitten tuli.
Äitin ja iskänkin kanssa olen vain riidellyt. En voinut edes syödä samassa pöydässä. Välillä tuntuu, että oon niin ilkeä niitäkin kohtaan. Mutta sitten muistan kaiken mitä ne on mulle sanonut. En jaksa edes luetella kaikkia niitä painoon liittyviä nimityksiä ja huomautuksia.
Paino on noussut eilisestä ainakin 1,5 kiloa. Voi kun ei tarviis mennä huomenna kouluun.. Mutta pakkohan se on, olen ollut jo niin monta päivää pois pelkän masennuksen tai huonon olon takia. Äidille pitää aina keksiä joku tekosyy kuitenkin.
Olen muuten alkanut kirjoitella syömishäiriöliiton foorumille. SIlti tuntuu, että siellä ei ole paljoa samanlaisten ongelmien kanssa kamppailevia, vaan enemmän anorektikkoja ja bulimikkoja. Sitä paitsi siellä viesteihinkin vastataan hitaasti..
Mutta taidan tästä mennä nukkumaan, joskaan en varmaan unta vielä moneen tuntiin saa. Hyvää yötä pikku blogiseni. :D

Noniin. Sainpas vihdoin tehtyä blogin, jota olen jo pitkään ajatellut tehdä. En kyllä tästä aiheesta, mutta onpahan ainakin jotain, mistä kirjoittaa.
Tämä päivä on mennyt kyllä päin persettä. Sorruin taas ahmimaan, vaikka olin syönyt jo kaksi päivää normaalisti. Aamulla päätin paastota, mutta eihän se kauaa kestänyt. Heti kun isäni tuli kaupasta se alkoi. Ensin join smoothien, sitten söin kaksi kertaa ison annoksen pastaa ja pastakastiketta, sen jälkeen suklaata ja sitten vielä lähdin leffaan. Ennen leffaa söin yhden pirtelön ja leffassa söin hirveän määrän sipsiä, söin vaikka ei tehnyt enää mieli, niin kauan, että olisin voinut oksentaa. En kuitenkaan oksentanut, vaikka olen sitäkin monet kerrat yrittänyt. En vain pysty oksentamaan. Työnnän hammasharjan kurkkuuni ja juuri kun olen oksentamassa vedän sen vaistomaisesti pois niin, että kerkeän vetäistä oksennuksen takasin.
Mutta toisaalta haluan parantua NIIN PALJON. Haluasin sen elämän ilon takaisin, joka minulla joskus oli. Mikään ei enää tunnu miltään. Välillä ihmettelen miksi ihmeessä edes elän, kun en edes tunne iloa. Elämä on siis pelkkää raatamista. Koulua, jossa inhoan kaikkea. Varsinkin sitä, että joutuu olemaan esillä. Ja sitä, että on pakko syödä ruokalassa vain, että ei herättäisi huomiota, tai ettei kukaan luulisi minun haluavan vain huomiota.
Ärsyttää kun meidän luokallakin on yksi vitun kusipää, joka vaan haluaa huomiota. Hänellä on muka bulimia, ja hän kyselee joka helvetin tunti opettajilta isoon äänen tyhmiä kysymyksiä bulimiasta ja syömishäiriöistä. Hän ei tosiaan taida ymmärtää, miltä oikea syömishäiriö tuntuu.
Että tälläistä tämä minun elämä on tällä hetkellä..